Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmin, joskus jopa perheen kanssa.
Marraskuu meinaa masentaa Michelinejäkin. Kivistöstä kantautuu uusien etnisten ravintoloiden kutsu, mutta mieli tekee lohtupihviä. Sitä tarjoaa Pähkinärinteen paikallinen Sali Sports & Grill.
Ravintola on osa vanhan mallista ostaria. Sisään tullessa paikan tuoksu muistuttaa hetken menneistä, toisella tavalla savuisista vuosista, mutta vaikutelma hälvenee pian.
Salissa yhdistyy baari ja ruokaravintola. Ruokailupuoli on erotettu omaksi kokonaisuudekseen. Sekä ruokapuolella että baarissa on porukkaa. Keittiö on avoin ja kokki tervehtää pöytään suunnatessa.
Paikka on niin sanotusti vähän Krouvimpi. Baarissa pelataan bilistä. Rokki soi sopivasti taustalla – ei liian kovaa, mutta eristää sopivasti pöydät ja tilat toisistaan. Tulee fiilis, että saa olla mukavasti rauhassa. Vessat ovat hyvässä kunnossa, vaikka baarissa ollaankin.
Ruoat tilataan ja maksetaan tiskiltä. Lista on lohturuokainen, burgereita, pizzaa, pihvejä, finger foodia jne. Muutama salaattikin on listalla. Plussaa paikka saa pienistä erikoisuuksista: pizzat paistetaan puu-uunissa ja burgerpihvit hiiligrillissä. Savuiselle tuoksulle on siis luonteva selitys.
Menussa kehutaan pizzoja, mutta valmiita yhdistelmiä on tarjolla vain kolme. Ne ovat tylsiä ja perinteisiä, joten pizzat ohitetaan nopeasti.
Lista on juuri vaihtumassa ja osaa annoksista ei ole siksi tarjolla. Näin käy esimerkiksi possun wingsien kohdalla. Lista tuntuu hieman työläältä – kaikkea saa vaihtaa ja tuunata. Toki niin löytää varmasti suosikkinsa, mutta satunnainen matkailija joutuu tekemään aika monta pientä päätöstä.
Antero ottaa alkuun sipulirenkaat valkosipulimajoneesilla (7,70 €) ja pääruoaksi Salin lankkupihvin naudan kupeesta pippurisella savujuustokastikkeella ja maalaisranskalaisilla (24,90 €). Sakari ottaa niin ikään sipulirenkaat, mutta savupaprikadipillä. Pääruoaksi valikoituu jyhkeän oloinen Salisali-burger maalaisranskalaisilla ryyditettynä (23,90 €). Juomaksi Sakari ottaa St Louis Kriek -oluen. Antero pärjää kolalla. Tilausta vastaan saadaan piippari ja annokset haetaan itse keittiön luukulta.
Ruoat valmistuvat nopeaan tahtiin. Ensin saapuvat sipulirenkaat. Ne ovat isoja, mehukkaita ja rapeita, ja niitä on enemmän kuin pitäisi. Nam. Mieto aioli sopii dipeistä ehkä hieman paremmin renkaiden kanssa.
Pääruokiakaan ei tarvitse odotella pitkään. Vähän ketsuppia ranskalaisille ja kimppuun. Anteron 200 gramman pihvi on jykevä. Liha ei ole kovin mureaa – veitsellä joutuu operoimaan kuin paraskin timpuri. Suolaa on liikaa, eikä savujuustokastike oikein sovellu pihvin kanssa. Antero muistelee listalla mainittua tummaa stout-kastiketta haikein mielin. Kastike toimii silti mainiosti itsessään hyvien ranskalaisten kanssa. Loppua kohden pihvin leikkuu alkaa todella käydä työstä. Ei se mikään katastrofi ole, mutta listan kalliimman pään annokselta odottaisi enemmän.
Sakarin Salisali-burger on niin iso, että se on jaettu kahteen osaan. Esillepano on hieno, mutta vähän mietityttää, että syökö tässä kahta leipää vai yhtä burgeria. Hiiligrillaus ei maistu, mutta suolaa on laitettu ronskisti. Pekonia ja cheddaria lupailleen burgerin maku jää vähän yksinkertaiseksi lihan ja juuston tykitykseksi, jota suolakurkku suolaa entisestään. Annos kaipaisi enemmän vihreää raikastamaan makua. Moitteista huolimatta burgeria hotkii menemään mielellään. Molemmissa annoksissa coleslaw-lisukesalaatti muokkaa annoksia parempaan suuntaan.
Kakkua ei tänään ole tarjolla, ja suurten annosten jälkeen jälkiruoat olisivatkin silkkaa murhaa. Marraskuista miestä ei myöskään jäätelö paljon lämmitä.
Anteroa harmittaa edelleen se, ettei kastike tukenut lihan makua. On varmasti heitä, joille annokseen kuin annokseen kuuluu tujaus tabascoa tai töräys tomaattiketsuppia, mutta menua moneen kertaan maistamatta on vaikea tietää mikä veisi kielen mennessään. Michelinien makupaletti tuskin kuitenkaan merkittävästi eroaa keskivertopähkinärinteeläisen mielipiteestä, joten vaikka annoksen itse kasaamiselle on varmasti kannattajansa, jäävät äijät odottamaan enemmän tarkkaan harkittuja vaihtoehtoja.
Paikka itsessään on viihtyisä, ja jopa tunnelmaltaan positiivinen yllätys. Pienillä viilauksilla myös ruokailusta voisi tehdä nautinnon. Mutta nytkin mitä maussa jäätiin, se koossa voitettiin. Anteron pihvi täyttää vatsan niin hyvin, ettei seuraavana aamuna ole aamiaiselle tarvetta.