27.02.2019 11:57
Kategoria: MYT 1/2019
Kirjoittanut Terttu Nurro
Tulosta
Sähköposti

Ei tullut Stockmannia, tuli Myyrmanni

Tänä vuonna Myyrmäki ja Myyrmanni juhlivat merkkivuosia. Edellinen puolta vuosisataansa ja jälkimmäinen neljännes- vuosisataansa.

JOS kaikki olisi mennyt niin kuin silloisen Helsingin maalaiskunnan eteläistä asuinaluetta ja aluekeskusta suunniteltaessa ja rakennettaessa uumoiltiin, kauppakeskuskin viettäisi piakkoin 50-vuotisjuhliaan, ehkä peräti Suvelan Stockmannina.

SYKSYLLÄ 1969 ensimmäiset asukkaat muuttivat upouusiin kerrostaloihin alueelle, joka oli vasta pari vuotta aiemmin ristitty Myyrmäeksi. Kaavoituskiemuroiden aikana tarjolla oli ollut useita nimivaihtoehtoja. Niiden joukossa Suvela oli vahva kandidaatti, ja Suvela alueesta olisi voinut tullakin, mikäli Suomen nimiarkiston asiantuntijaprofessorit eivät olisi puuttuneet peliin. Professorit VILJO NISSILÄ ja LARS HULDÉN ehdottivat vuonna 1967, että uusi taajama nimettäisiin Myyrmäeksi (ruots. Myrbacka). Heidän vahvat perustelunsa vakuuttivat lopulta maalaiskunnan kunnanhallituksenkin.

Markkinointia hoitavat tahot lupailivat uudisasukkaille ummet ja lammet alueelle myöhemmin tulevista palveluista. Piti tuleman jopa tavarataloja, ei vain yhtä vaan useampia. Vielä 1970-luvun alussa myyrmäkeläiset odottivat ihan tosissaan kotikulmilleen Stockmannia. Tavaratalon perustamista Myyrmäkeen harkitsivat Stockmannin lisäksi myös Elanto ja SOK. Kaikkien hankkeet kariutuivat, ja syitä oli monenlaisia, kerrosneliöitä koskevista kaavoituskiistoista pienten kauppojen olemassaolosta huolestuneiden asukasaktiivien vastustukseen.

JUKKA HAKO kirjoittaa vuonna 2009 julkaistussa historiikissa Myyrmäki – Kampakeramiikasta kauppakeskukseen: ”Kauan kaivattu länsivantaalaisten tavaratalounelma toteutui lokakuussa 1994, kun Myyrmannissa vietettiin avajaisia. Jos Myyrmannia pidetään tavaratalona, jota Myyrmäen ensimmäisille asukkaille markkinoitiin, saatiin sitä odottaa aika tarkalleen 25 vuotta.”

Manni kuin Manni, myyrmäkeläiset ovat ottaneet sen täysin omakseen.

Kohtaamispaikkana Myyrmanni

Naapurukset MARJATTA, PIRKKO ja KARI istuvat Myyrmannin kolmannen kerroksen kahvilassa.

”Tämä kahvila on meille vähän niin kuin toinen olohuone”, Kari toteaa. ”Täällä luetaan iltapäivälehdet, kerrotaan kuulumiset ja tavataan vuosien varrella Myyrmannissa tutuiksi tulleita hengenheimolaisia.”

”Välillä tietenkin pitää käydä jossain muussakin kahvilassa, ettei ihan urautuisi”, Pirkko myöntää.

Kolmen kopla kertoo käyneensä Myyrmannissa lähes päivittäin ihan sen avaamisesta alkaen. Kari on asunut Myyrmäessä vuodesta 1974, Marjatta muutti vuonna 1977, ja Pirkkokin on jo myyrmäkeläinen vuosimallia 1989.

Kysymykseen, mitä sana Myyrmanni tuo ensimmäisenä mieleen, Kari vastaa, että lähikauppa. Mutta pian keskustelussa alkaa pulpahdella paljon muutakin tietoa kolmikon suhteesta kauppakeskukseen.

”Lapseni olivat täällä lukioikäisinä töissä”, Kari kertoo.

Paljastuupa sekin, että kahvila oli Pirkon ja Karin ensitreffien paikka yhdeksäntoista vuotta sitten.

”Joko siitä on kaksikymmentäviisi vuotta, kun Myyrmanni avattiin”, Kari hämmästyy. Pitkä liitto kauppakeskuksen kanssa heijastuu puheissa. Myyrmanni on kuin pieni kylä. Joka käynnillä keskusraitilla tulee tuttuja vastaan, tervehditään, ehkä vaihdetaan muutama sana.

MUTTA kyllä kantakundeilta tulee vähän kriittistäkin palautetta. Marjatta, Pirkko ja Kari haluaisivat Myyrmanniin enemmän valoa. Lattiaremontin myötä harmaiksi vaihtuneet pinnat ovat heidän mielestään synkkiä.

Kari näkee yhtenä suurimmista puutteista sen, että nykyisin ei enää ole urheiluvälinekauppaa.

Myös kauppojen vaihtuvuus on pistänyt konkareiden silmään. ”Moni kauppias ja ravintoloitsija on sanonut, että kauppakeskuksessa on sikakorkeat vuokrat”, Kari kertoo.

ARKISIN puolenpäivän aikoihin käytävillä on enemmän varttunutta väkeä. Tahti muuttuu silmin nähden, kun koululaiset ja työssäkäyvät myöhemmin kiirehtivät asioilleen.

Pirkko kertoo tapauksesta jokin aika sitten. Hän käveli Myyrmannin keskuskäytävällä, ja takana kulki joukko nuoria miehiä. ”Jumbossa ei kyllä ole näin paljon eläkeläisiä”, Pirkko kuuli heidän kommentoivan.

”Tämähän on kyllä eläkeläisten paikka”, Pirkko hymyilee. ”Mersuporukkaa on tosiaan paljon”, Kari lisää ja viittaa ohi kiitäviin rollaattoreihin.

Valomanni paistattelee kattoikkunoiden alla

ESKO VÄISÄNEN perusti valaisinkauppa Valomannin Myyrmanniin vuonna 1995, joitakin kuukausia kauppakeskuksen avaamisenjälkeen. Aluksi liike sijaitsi toisen kerroksen kauppakujalla, nyt se on ylimmässä, kolmannessa kerroksessa.

Esko on syntyperäinen martinlaaksolainen, asunut Myyrmäessäkin, ja nyt sitten Klaukkalassa, ”toistaiseksi”, kuten hän sanoo.

Hän oli vasta vähän päälle kaksikymppinen asettuessaan tiskinsä taakse uunituoreessa kauppakeskuksessa. Lamppukauppa oli verissä, sillä isä on ollut valaisimien maahantuontitehtävissä.

Väisänen pyörittää liikettä kahdestaan vaimonsa kanssa.

”Myyrmanni on muuttunut paljonkin siitä kun tänne tulin. Kauppoja on nyt vähemmän. Silloin puhuttiin 130:stä liikkeestä, ainakin kauppakeskusta markkinoitaessa.”

Esko Väisänen on mielihyväkseen huomannut, että vaikka asiakkaita tuntuu nyt olevan vähemmän kuin alkuaikoina, 90 prosenttia heistä on uskollisia vakioasiakkaita. Eikä vain eläkeläisiä.

”Mehän emme pelkästään myy valaisimia vaan asennamme ja korjaamme myös. Asennus- ja korjauspalveluita ostaa erityisesti nuori väki. Iäkkäämmät taitavat osata tehdä ne hommat itse.”

Väisänen viihtyy Myymannissa. ”Myyrmäkihän on ihan omanlaisensa. No, mitä siitä sanoisi, se on Myyrmäki. Tällaista henkeä ei taida missään muussa vantaalaisessa paikassa olla. Myyrmannissa on sitten aito myyrmäkeläinen tunnelma. Välillä hulinaakin, se kuuluu siihen, mutta en ole koskaan tarvinnut poliisia rauhoittamaan menoa. Mielelläni jatkan täällä kaupantekoa”, Esko Väisänen pohtii tulevaisuuttaan.

Miten Myyrmanni pärjää nuorempien kauppakeskusten kanssa kilpailtaessa?

TOPI PASILA aloitti Myyrmannin kauppakeskupäällikkönä marraskuussa 2018. Myyrmannin omistaa Citycon, joka on kauppakeskuksien omistamiseen, hallinnointiin ja kehittämiseen erikoistunut kiinteistösijoitusyhtiö.

”Cityconilla olen ollut yli kaksi vuotta, joten keskus oli ennestään tuttu minulle.”

Suomen kauppakeskusyhdistyksen tilaston mukaan Myyrmanni oli vuonna 2017 kävijämäärältään (8 miljoonaa) Suomen kymmenenneksi suurin kauppakeskus. Kauppakeskuskohtaista tilastovertailua viime vuodesta ei vielä ole saatavilla. Topi Pasila kertoo, että heillä kävijöitä oli vuonna 2018 noin 8,2 miljoonaa.

”Tässä suhteessa positiivista kehitystä on siis tapahtunut. Liikkeiden lukumääräkin on kasvanut edellisvuoden 82:sta tämän hetken 90:een.”

KOVASSA kauppakeskuskilpailussa Myyrmannin asema näyttäytyy Pasilan mielestä hyvänä. Hän näkee, että Myyrmannin vahvuus on ennen kaikkea sen sijainti.

”On kauppakeskus vanha tai uusi, sen sijainti on yksi tärkeimmistä asioista menestyksestä taisteltaessa. Myyrmäen aluetta kehitetään jatkuvasti, ja tänne on suunnitteilla paljon uusia asuinrakennuksia ja työpaikkoja. Myyrmanni on erinomaisella paikalla juna- ja linja-autoaseman vieressä.”

Myyrmanni pystyy Topi Pasilan mukaan kilpailemaan myös monipuolisuudellaan. ”Mietimme tarkasti kauppakeskuksen tarjontaa ja palveluita myös tulevaisuudessa alueen asukkaille sopiviksi. Myyrmäen yhteisö on aktiivinen, ja sieltä saatu palaute antaa arvokasta tietoa siitä, mitä ihmiset haluavat.”

Marjatan, Pirkon ja Karin toive lisävalostakin taitaa pian toteutua.

”Lähitulevaisuudessa parannamme kauppakeskuksen valaistusta”, Pasila lupaa.

”Koko Myyrmanni juhlii sitten lokakuussa 25-vuotista taivaltaan”, kauppakeskuksen päällikkö vielä muistuttaa.

Myyrmäki viettää 50-vuotisjuhliaan elokuun lopussa, Why so Myrtsi -taiteiden yönä 29.8.